Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

Olen toiminut lähes kolmetoista vuotta sosiaalityöntekijänä (Director of Social Services) Amerikan-Suomalaisella hoitokodilla. Työnkuvaani perinteisen sosiaalitoimen lisäksi kuuluu asiakaspalvelu ja asukkaiden vastaanotto (admissions). Käytännössä olen pääasiallisesti vastuussa asiakashankinnasta, myynnistä ja markkinoinnista ja joudun henkiökohtaisesti kokemaan tässä artikkelissa esille tuomani asiat päivittäin.

Lähdin kirjoittamaan mielipiteistäni vasta nyt, koska olen pävittäin tekemisissä monien ihmisten kanssa, joilla useilla on kantansa puoleen tai toiseen meneillään olevan laitoksen tulevaisuutta koskevan keskustelun suhteen. Tavoitteenani on aina ollut olla ammatillinen niin asiakkaita, omaisia kuin työtovereita kohtaan ja taata paras mahdollinen hoito ja asiakapalvelu kaikille osapuolille. Tästä syystä olen tietoisesti ja tarkoituksella pitäytynyt neutraalina tähän asti, enkä tässäkään artikkelissa tule asettumaan kenenkään puolelle vaan kerron näkemykseni hoitokodin kehitysvaithoehdoista työni perspektiivistä.

Hoitokoti on menestynyt varsin hyvin aina viime vuosiin asti. Menestyksen syitä on varmasti monia; hyvä hoito, osaava ja välittävä henkilökunta unohtamatta keittiötä joka urhoollisesti taistelee laitosruokaa vastaan. Ei pidä unohtaa leipuriakaan, sillä sana on kiirinyt ympäri Lake Worthia, että meillä on seudun parhaimmat leivät ja leivonnaiset. Pieniä ylpeyden aiheita meille suomalaisille, mutta nyt tarvitaan uusia eväitä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin.

Alunperin Lepokodin tukiorganisaatioksi luotu Hoitokoti on päätynyt koko organisaation talouden kantavaksi voimaksi. Viime vuosien aikana on kilpailukykymme kuitenkin heikentynyt ja hoitopaikkojen täyttäminen mudostunut yhä suuremmaksi haasteeksi.

Hoitokotimme ei enää vastaa tämän päivän vaatimuksia. Siksi yhä useammat potentiaaliset asiakkaat päätyvät muualle. Isot neljän hengen huoneet jaettuine wc- ja pesutiloineen kuuluvat historiaan. Vaatimustaso on noussut ja yhä useammat kaipaavat yksityisyyttä, omaa televisiota ja paikkaa missä voi tavata omaisia ja ystäviä. Lyhyesti rauhaa ja laatua.

Tuore satuttava kommentti kuultiin hiljattain eräältä omaiselta, joka kysyi siskoltaan että miksi hän oli tuonut isän tällaiseen tyrmään (dungeon). Ei kovin imartelevaa.

Tällaiset kommentit eivät auta hoitokodin tyhjien sänkyjen täyttämisessä. Asiakkaat ja omaiset haluavat nykyisin laatua ja pelkkä hoidon laatu ei enää riitä. Puitteiden pitää vastata ajan vaatimuksia ja sitä me emme pysty millään remonteilla tarjoamaan.

Ehdotus remontoida neljän hengen huoneet kahden hengen huoneiksi ei ole toimiva ratkaisu useastakin syystä. Ensikisi menettäisimme 12 hoitopaikkaa pienentäen laitoksen 48-paikkaiseksi, joka merkitsisi noin $750.000 liikevaihdon menetystä vuodessa. Jo alunperin pientä 60-paikkaista hoitokotia ei kannata typistää. Kannattavuus laskisi vain entisestään.

Laitoksilta vaaditaan yhä kodinomaisempaa yksilöllistä palvelua; Ei pelkästään asiakkaiden, vaan myös viranomaisten taholta. Päämääränä on hoitokulttuurin muuttaminen ensisijaisesti asukkaan tarpeisiin perustuvaksi perinteisen laitoskeskeisen ajattelun sijaan. Meidän on vastattava ajan haasteisiin. Se on vaativaa ja suunnitelmat on tehtävä harkiten.Vanhan remontoimisen edullisuus on mielestäni myös kyseenalaista. Huonejärjestelyt vaativat muutoksia arkkitehtuuriin ja siten edellyttää rakennusluvat. Koska kyse ei ole vain kunnostuksesta, joudutaan ottamaan huomioon uusimmat normistot ja esimerkisi yksin jo palo- ja sähköturvallisuusvaatimukset mitä ilmeisemmin johtaisivat hyvin perustavaa laaua oleviin rakenteellisiin muutoksiin.

Niinikään AHCA:n (Agency for Health Care Administration) ajanmukaiset normit olisi otettava suunnittelussa huomioon, joka jo sinänsä saattaa olla ylivoimaista vanhan korjaamisessa.

En ole AHCA:n sääntöjen asiantuntija, mutta olen vuosien varrella oppinut että niitä on lähes jokaiseen asiaan. Muistan, kun jo joitakin vuosia sitten länsisiipeen rakennettiin säilytystila apuvälineille ja viranomaiset purattivat sen välittömasti. Tarkoitus oli hyvä, mutta AHCA:lla on määräykset myös terveydenhoitolaitosten varastotiloille. Myöhemmin rakennettin sitten erillinen varastorakennus hoitokodin läheisyyteen.

Yksityishuoneiden kysyntä on lisääntynyt ja moni ei suostu edes tulla katsomaan taloa, koska he haluavat toipua leikkaukseta jälkisärkyineen omassa rauhassaan ja keskittyä terapiaan. Ymmärrän sen erittäin hyvin.

Menetämme jatkuvasti potentiaalisia asiakkaita koska terapiatilamme ovat aivan liian vaatimattomat vastaamaan nykypäivän vaatimuksiin. Asiakkaat vaativat nykyisin agressiivista terapiaa ja haluvat luonnollisesti nähdä terapiatilamme varusteineen. Meillä ei ole periaatteessa lainkaan nykyaikaisessa terapiassa käytettäviä laitteita, koska niille ei ole tilaa. Terapeutit ovat ammattitaitoisia ja kohtelevat asukkaitamme kunnioittavasti, mutta se ei enää riitä.

Ahtaudesta kärsivät myös hoitokodissa säännöllisesti vierailevat ammattilaiset, kuten asukkaiden lääkärit ja asioidenhoitajat, jotka tarvitsisivat asianmukaisia tiloja toimia. Yksityisyyden puute on suuri. Esimerkiksi psykiatrin on hyvin hankalaa keskustella asiakkaan kanssa neljän hengen huoneessa yksityisyyden kärsimättä. Puutelistaamme kuuluu vielä mm. riittävät harrastus- ja viriketilat, jotka ovat hyvin tärkeitä asukkaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Elämän tulisi jatkua mahdollisimman normaalina vaikka olisikin hoitokodissa.

Keittiö vaatisi välitöntä ja täydellistä uudistusta. Perustavaa laatua olevia ongelmia ja puutteita on liian monia tässä edes lueteltavaksi. On todellinen vaara, että keittiö voidaan sulkea tulevissa tarkastuksissa. Se olisi vakava isku koko instituution tulevaisuudelle. Vanhan korjaaminen ei ole edes järkevä vaihtoehto, koska ongelmat ylettyvät aina ympäröiviin rakenteisiin ja viemäröintiin saakka.

Jotta sekä rakenteellisesti että tilaratkaisuiltaan ajanmukainen lopputulos saavutettaisiin, näkisin että uuden rakentaminen olisi järkevin vaihtoehto. Vanhaan pohjaratkaisuun perustuen nykyaikaistaminen kaikkine tavoitteineen on hyvin vaikea saavuttaa ja tuskin edes halvempaa.

Saan jatkuvasti tiedusteluja Alzheimers- potilaiden ja dementikkojen omaisilta. Dementoituneita ja liikuntakykyisiä potilaita ei tällä hetkellä voida ottaa meille puhtaasti turvallisuusriskien vuoksi. Täytyisi olla rauhallinen ja turvallinen ympäristö. Nykyinen pohjaratkaisu ei ole toimiva tähän tarkoitukseen.

Koska Hoitokoti on nykyisin laitosen taloudellinen peruspilari, sen toimintamahdollisuudet pitäisi taata ja maksimoida. Uusi ajanmukainen tämän päivän tarpeisiin suunniteltu hoitokoti erikoistuneella dementia-alzheimers yksiköllä vahvistettuna takaisi koko laitokselle taloudellisen selkärangan. Moderni laitos perinteisillä arvoilla ja maineella vahvistettuna on mielestäni ainoa pitkällä tähtäimellä potentiaalisesti toimiva malli. Toivon, että rahaa ei säästettäisi nyt väärässä paikassa.

On totta että uuden hoitokodin hinnat jouduttaisiin ajanmukaistamaan, mutta tämän ei pitäsi olla este oikean päätöksen tekemiselle. Porrastettu rakennussuunnitelma voisi ehkä auttaa tässä asiassa, jos rakennusprojektin ajan vanha rakennus jatkaisi toimintaa ja uuteen siirrtyttäisiin sen valmistettua.

Jotta voitaisiin taata jokaisen suomalaisen pääseminen tasokkaaseen ja ajanmukaiseen hoitokotiin pitäisi keskittyä tutkimaan ja selvittämään tapoja, joiden avulla tämä voitaisiin taata. Voitaisiin ajatella esimerkiksi mallia, jossa hoitokoti toimisi liiketaloudellisten periaatteiden mukaisesti, mutta perustettaisiin säätiö, joka tukisi vähävaraisten jäsenten hoitokustannuksissa. Säätiö voisi perustaa varainhankintansa lahjoituksille, myyjäisille, tapahtumille jne. Samoin periaattein kuin lepokoti on toiminut näihin päiviin asti.

Työssäni olen myös joutunut toteamaan, että monet asukkaat tai omaset eivät ole selvillä miten Medicaid käytännössä toimii ja tekevät liian nopesti vääriä johtopäätöksiä jääden sitten palvelujen ulkopuolelle. Medicaidin palvelumuotoina on myös erilaisia ohjelmia joihin voi hakea turvatakseen hoitopalvelut niin kotiin, kuin palvelu- tai hoitokoteihin. Koulutus ja konsultointi näissä asioissa olisi varmasti niin säätiön, hoitokodin kuin suomalaisyhtisön intresseissä.

Lopuksi toivoisin, että kaikki hoito- ja lepokodin tulevaisuudesta kiinnostuneet miettisivät tapoja joilla organisaation toiminnan jatkuvuus voitaisiin taata. Yhteis- ja talkoohenkeä tarvitaan taas, kuten tarvittiin neljäkymmentä vuotta sitten. Säälittävä vaihtoehto olisi antaa Lepo- ja hoitokodin kuolla ja vuosikymmenten työn valua hiekkaan. Yhteistyössä oli voimaa silloin ja voisi olla tänäkin päivänä.

Maija Toukolehto
Director of Social Services
American-Finnish Nursing Home