Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

Suomalaisuus ja amerikansuomalaisuus ovat toisistaan eroavia käsitteitä, mikä korostuu erityisesti Etelä-Floridan suomalaisalueella. Parhaan matkailukauden aikana kontaktit Suomesta saapuvien talvivieraiden ja Floridaan muualta Yhdysvalloista muuttaneiden amerikansuomalaisten kesken ovat kiinteät ja monimuotoiset. Kumpikin kansalaisryhmä osallistuu aktiivisti lukuisten seurojen ja järjestöjen toimintaan, mutta näkökulma ja ymmärrys yhteisten asioiden hoitotavasta saattavat poiketa suurestikin toisistaan. Tämä on omiaan aiheuttamaan hiertymiä ja suoranaisia riitoja sekä organisaatioiden että henkilöiden kesken.

Suurin syy tilanteiden kärjistymiseen lienee kahden kulttuurin yhteentörmäämisessä. Amerikkalainen yhteiskunta poikkeaa suomalaisesta monilta osin. Siinä kun Suomi on pieni ja homogeninen putkiyhteiskunta, jossa valtavirrasta eriävien mielipiteiden esittäjät usein mustamaalataan julkisesti, vallitsee Yhdysvalloissa rajujakin kannanottoja salliva mielipiteen vapaus. Sananvapautta myös käytetään. Valtavan kansan ja sen monimuotoisen ja vivahteikkaan kulttuurin ääripäät ovat kaukana toisistaan. Tänä päivänä ääriainekset tuntuvat vain erkaantuvan toisistaan, mikä nyt vaalien alla näyttää vain korostuvan. Kehitys ei ole hyvä asia maan tulevaisuudelle.

Amerikansuomalaiset ovat tulleet tähän maahan jäädäkseen. He ovat sulautuneet ja sopeutuneet valtakulttuurin pyörteisiin. He ovat oppineet maat tavat ja kulttuurin. He katsovat elämää ja sen eri muotoja punaraitaisen tähtilipun läpi. Kun sukupolvissa mennään riittävästi taaksepäin, heidän suomalaisuuutensa on luettavissa enää kirkonkirjoista ja syntymätodistuksista. Ja silti amerikansuomalaiset kunnioittavat perinteitä, siinä kuin Euroopasta aikoinaan saapuneet italialaiset, saksalaiset, ruotsalaiset ja norjalaisetkin.

Myös kielikysymykset aiheuttavat ongelmia. 1900-luvun alkupuolella saapuneet suomalaissiirtolaiset eivät halunneet opettaa täällä syntyneille lapsilleen suomenkieltä. Kuten tämän hetken menestynein amerikansuomalainen, USA:n verohallinnon IRS:n pääjohtaja John A. Koskinen kirjoittaa, vanhemmat eivät halunneet lapsilleen siirolaisaksenttia, jotta nämä olisivat paremmin menestyneet uudessa yhteiskunnassa. Sama suuntaus jatkuu tänä päivänä amerikansuomalaisten parissa.

Tutkimusten mukaan kielitaidon kadotessa häviää siirtolaispolvelta esi-isien kulttuuri ja kiinnostuneisuus heidän kotimaataan kohtaan. Suomesta saapuneiden talvivieraiden on joskus vaikeata ymmärtää ja hyväksyä amerikansuomalaisten aloitteita ja toimintatapoja yhteisissä toiminnoissa. Kun yhtälöön lisätään vielä sellaisten Etelä-Floridassa asuvien siirtosuomalaisten joukko, jotka eivät koskaan ole oppineet kunnolla englannin kieltä eivätkä näin integroituneet ympäröivään yhteiskuntaan, voi ristiriitojen määrä kasvaa ratkaisemattoman suureksi.

Tämä on nähtävissä tänä päivänä vaikkapa alueen kahden suomalaiskirkon sekä amerikansuomalaisen lepokodin toiminnassa. Kirkoissa mielipiteitä jakaa kielikysymys, Lepokodilla taistellaan kielen säilyttämisen lisäksi yrityksen talouden pelastamiseksi. Jos Lepokodin pelastusoperaatio perustuu suomalaisuuden kitkemiseen yrityksestä, valuu kodin hyväksi työskennelleiden amerikansuomalaisten 40-vuotinen työ hukkaan. Tätä eivät alueen suomalaiset eivätkä amerikansuomalaiset ole valmiita nielaisemaan.

Mikko Koskinen

päätoimittaja

Amerikan Uutiset