Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

Lintubongari-tuttuni ovat monet käyneet Costa Ricassa. Yksi löysi oppaiden avulla yli 500 lajia lintuja ja lakkasi sitten käymästä, kun joka reissulla sai vain kourallisen uusia lajeja enää. Näillä retkillä liikutaan puistosta toiseen, joskus yövytään niissä luonnonpuisoissa lodge tyylisessä majoituksessa. Saattaa olla kaikki mukavuudetkin, paitsi ei ilmastointia. Sitä ei niin tarvitsekaan, sillä vuorilla on viileämpää, vaikka osin on sateista. Alkuvuodesta sateet lakkaavat. Herätään oppaan komennukseen ja jahdataan lintuja 5:30-8:00 välillä, ja saatetaan löytää 60 lajia. Sitten palataan majapaikaan aamiaiselle.

Tämmöistä retkeä en ottanut, vaikka usein olin itse liikkellä klo 6-7 hotellin tai majapaikan lähistöllä, etsien niitä aamun lintuja. Keskipäivällä saattoi jopa sademetsässä olla kovin hiljaista, kuin linnut olisivat levolla. Ei kuitenkaan ollut koskaan kovin kuumaa. Kosteus saattoi olla Floridan veroista ja kuumuus samaa luokkaa kuin Floridan kevät.

Olin matkalla tyttäreni kanssa. Otimme tavanomaisemman bussimatkan San Joseen. Tapasimme 45 seuramatkan jäsentä ja ohjaajamme. Ohjaaja oli amerikkalainen ”Martta”, joka oli asunut siellä lapsuudestaan asti. Hän piti meitä hereillä bussimatkat ja kertoi maastaan ja hauskuutti. Ateriat olimme yhdessä ryhmässä tai ainakin samassa ravintolassa. Lounaat olivat usein ulkoilmaravintoloissa, joissa lähinnä turistibussit pysähtyivät. Yksi oli kahvi-plantaasilla, jossa myös saimme kahvin kasvatuksesta kiertueen. Kahvia kasvaa paljon aika jyrkillä ja loivemmilla rinteillä riveissä. Arabica-laji kasvaa vain tietyissä olosuhteissa ja korkeudella.

Liharuokaa aina tarjolla

Suurin osa farmeja on perheyrityksiä ja työ on varsin käsipeliä siihen asti kunnes pavut saadaan laitteisiin. Nicaragualaiset tulevat poimimaan papuja, tai niiden kirsikkamaista kukintoa. Costa Rica on varsin varakas naapureihin verrattuna ja on jo melkoisesti Meksikon Cancunin tapainen rannikoiltaan, truristiparatiisi. Töitä riittää turismissa, joten poimijat tulevat muualta. Kahvia, sokeriruokoa, riisiä, banaania, ananasta ja papuja kasvatetaan. Jonkin verran karjatiloja oli ja liharuokaa oli aina tarjolla. Aamiaisen ja lounaan kanssa sai myös perinteistä riisiä ja papuja (black beans) ruokaa. Siihen tuli vihreää kastiketta, mutta ruoka ei ollut ollenkaan meksikolaisen ”kuumaa” mausteiltaan.

Ihmiset asuivat yksikerroksisissa asumuksissa teiden varrella. Hökkeleissä ja keskiluokan omakotitaloissa oli kaikissa sama peltikatto. Maanjäristyksen takia he pelkäävät raskaiden tiilikattojen romahtavan. Hyvin harvalla oli ilmastointi. Bussi kulki läpi vuorten ja laaksojen ja kaikkien teiden varrella oli jatkuva asutus. Asumusksien välissä oli harvakseen puita ja hdedelmäistutuksia. Itse sademetsät olivat vuorten ja tulivuorien reunamilla ja sitten länsirannikolla. Eivät ne niin viidakkomaisia olleet, pieni pettymys ensikertalaiselle kulkea metsän läpi. Muutama puu sentään oli jättimäisen korkea.

Mölyapinoita ja laiskiaisia

Monilla puilla oli valtava juurakko, jotta pysyy sateen ja tuulen uhatessa pystyssä. Joissakin puissa oli termiittien pesä. Eivät sitten syö pesäpuutansa alta vaan muuta kuollutta puuta. Lentäviä hyönteisiä ei tähän aikaan ollut juuri ollenkaan. Siepot ottaisivat lentäviä hyönteisiä, mutta se tuntui olevan melkoista odottelua. Pääskyjä oli ylempänä, eli jotain pientä itikkaa oli. Hotellin pihalla näin ”leaf cutter”-muurahaiset kovassa touhussa tuhoamassa pihan pensaita. Suurin osa linnuista joita näin syö jonkin verran hedelmiä ja ottaa kiinni pikkuelukoita. Tukaanejakin löytyi, mutta ei kovin monta. Miinä näin kuusi, yksi matkalainen ei sitä yhtäkään jonka opas lounaspaikalla löysi, hän oli silloin gift shopissa.

Sademetsän erottaa eniten kasvillisuudesta ja vihreydestä , joka on kaikkialla. Koska osan vuodesta sataa reilusti, puiden rungoilla kasvaa päällyskasveja (epifyytti), orkideoita ja köynnölsiä. Maassa oli vain lehtiä tai kosteissa paikoissa saniaisia. Mitään elukoita ei maassa vilissyt, mutta alakasvillisuudessa saattoi loikoilla käärme tai iguaaneja. Pari kertaa meitä vietiin pienillä jokilaivoilla tunnin pari. Rannat oli krokotiileja tai iguaaneja varten, puut lintuja ja apinoita. Matkustajilla oli helpompi löytää apinoita ja laiskiaisia (sloth). Mölyapina (howler monkey) kyllä ilmoittaa missä on etukäteen. Osoitin kyllä muutamalle lintujakin, kun heillä oli kiikarit mukana. Vanhemmalla porukalla oli vaikea kiikareilla mitään löytää. Huomasin että kiikareita ei ollut valittu silmälasien kanssa käyttöä varten. Olivat vain ottaneet kaapista vanhan kiikarin mukaan. Muutamia lapsiperheitä oli mukana. Lapset jaksoivat olla mukana aika hyvin, paremmin kuin vanhin porukka.

Vajaa tuhat lintulajia

Jotkut luonnonpuistot ovat tiheästi asutulla alueella, kuten Manuel Antonio. Puistoon varataan meille liput joten pääsimme heti sisälle. Kun 800 oli päästetty sisälle, portti suljettiin joksikin aikaa. Saimme kierrellä omin neuvoin pari tuntia. Löysin muutamia antbirds (puumuurat)-heimon lintua sademetsän maan pinnalla lehtien seassa. Niiden pitäisi seurata muurahais-partioita mutta en noitakaan sitten nähnyt. Kolibreja olisi tarjolla tusinoittain, mutta näin vain neljä, joista tunnistin yhden.

Matka oli varsin rentouttava, ei tarvinnut itse tehdä mitään. Aamuin illoin etsin omat linnut, yleensä juuri ennen kuin odotettiin vuoroa aterialle hotellissa. Ateriointiin meni vain vähän aikaa buffet tyyliin, mutta saihan siellä istuskella iltaa. Kahvi oli aina erinomaista. En mitään lintuja pimeässä ruvennut etsimään. Lintuoppaiden avulla saisi pöllöjä, kehrääjiä ym yölläkin. Voi vuokrata auton ja oppaan vaikka itselle viikoksi, mutta yleensä he ovat kalliita. Tietävät kuitenkin juuri oikeat paikat hakea lintuja joka vuorokauden aikana, joten siitä saattaa tulla varsin aktiivinen loma.

 Lintuharrastajat varaavat itse matkansa mutta jokaisen on kuitenkin maksettava oppaasta. Maksaa jonkin verran per jäsen saada ne oppaan palvelut. En mitenkään saanut sellaista kuvaa kuin lintuja olisi mahdoton määrä, nittä vain on 800 lajia. Suurin osa taitaa olla piilossa metsien yläilmoissa. Islannissa oli toisin päin. Paikalla saattoi olla tuhansia lintuja, mutta lajeja taas oli alle sata.

Uudeksi vuodeksi oli varattu komein hotelli, Marriott, ja päivä ilman ohjelmaa. Ihmiset osasivat laiskotella altaan luona, joku muutama koetti golffata kovassa tuulessa tyynenmeren rannalla. Ei meillä hotelleissa ollut iltaisin kummempaa tekemistä. Tyttäreni tilasi meille espanjaksi drinkit uutena vuotena. Emme jaksaneet raketteihin asti odottaa. Muina iltoina hän katsoi Simpsons jaksoja espanjaksi dubattuna. Yritin säätiedotusta katsoa, mutta ei siinä mitään yllättävää ollut. Sadetta tulee, mutta aina kerkisimme sisälle tai bussiin.

Teksti ja kuvat:

Esa Järvi

Costa Rica