Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

Kun tuo hurrikaani Matthew ilmestyi sääkartoille, me tämän etelä-Floridan alueen asukkaat palasimme muistikuvissamme kymmenen vuoden takaisiin kokemuksiimme. Ne meistä, jotka olivat täällä Jeanne-, Francis- ja Wilma-myrskyjen aikaan, tietävät, mitä tarkoitan. Jeanne ja Francis tulivat vierailulle kolmen viikon välein syyskuussa 2004 ja Wilman syleilyssä jouduimme myrskyn silmään lokakuussa 2005.

Kun osaksemme tuli kokea myrsky toisensa jälkeen, olemme oppineet varustautumaan. Entisinä aikoina oli traditiona pitää hurrikaanibileet eli party ja toivoa parasta. Me olemme oppineet kokemastamme ja osaamme varautua. Tiedämme varautua sähkön puuttumiseen varaamalla vettä ja purkkiruokaa, pattereita ja polttoainetta, kaasua grilliä varten, mieluusti grilliin, jossa on keittomahdollisuus. Tiedämme, että pakastimet sulavat ja jääkaappiin ei voi luottaa ruoan säilytyksessä. Ne, joilla ei ole kaasukäyttöistä lämminvesisysteemiä saavat varautua kylmiin suihkuihin, kuten kävi Wilman jälkeen ainakin meikäläiselle. Kyllä siinä piristyi aamulla työhön lähtemään!  Wilman jälkeen meidän asuinalueellemme palasivat sähköt vasta kaksi viikkoa myrskyn jälkeen. Joidenkin tietojen mukaan 98 prosenttia Etelä-Floridasta oli silloin ilman sähköä.

Toistakymmentä vuotta sitten alueellamme kaatui paljon puita, useat fiikuksia. Muistakaapa vaan Lake Osbornen alueen komeita puita, niistä moni kaatui! Sen jälkeen opimme, että tietyt puut eivät kestä myrskyn voimaa ja opimme trimmaamaan puut paremmin tuulta kestäviksi. Kun monet menettivät kattonsa ja talot puettiin sinisiin muovikatteisiin, korjattiin katot hurrikaania paremmin kestäviksi. Nykyisin kaiken uudisrakentamisen on kestettävä viitoskategorian myrskyt.

Tämän Matthew-hurrikaanin lähestymistä ja varustautumista siihen saattoi seurata CBS-televisiokanavan paikallislähetyksissä, jossa  ohjeita ja tietoja jaettiin ilman mainoskatkoksia jo keskiviikkoillasta aina perjantain aamupäivään, yötä päivää. Kukaan ei ainakaan voi sanoa, etteikö tietoa olisi ollut tarjolla. Toinen juttu sitten onkin, miten tieto menee perille.

Kun olin työssä Lepokodilla, koettiin henkilökunnan ja asukkaiden kanssa kaikenlaista, yhdessä selvittiin myrskyistäkin. Kerran taas myrskyn lähestyessä Helena, Activities Director siihen aikaan, kehotti aamupäivän kuulutuksissa kahdella kielellä asukkaita varmistamaan, että heidän asuntojensa patioilla olevat mahdollisesti irralliset tavarat otetaan sisälle. Asukkaat kuuntelivat tiedotukset ja Helena sulki

mikrofonin ja vahvistimen. Siinä toisella korvalla hän kuuli , kuinka viereisessä pöydässä lounastaan nauttiva asukas kysyi toiselta: ’What did she say about pantyhose?’  Helena tuli nauraen toimistooni ja kertoi kuulemansa. Meitä nauratti, mutta totesimme molemmat, ettei tiedottaminen  ole helppo juttu. Luulet kertoneesi ja toinen kuulee, mitä kuulee. Tässä tapauksessa ’patios’ ja ’pantyhose’ sekoittuivat suloisesti keskenään. Tämä kuvallinen esitys kertoo erinomaisesti kommunikaation vaikeudesta. Mitä ajattelen, mitä osaan pukea sanoiksi, minkä saan sanotuksi muille ja mitä kuulijat lopuksi ymmärtävät, onkin vain murto-osa  isosta kokonaisuudesta.

Pirjo-Leena Koskinen

Lake Worth, FL