Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

kesä 22, 2017

Ulkosuomalaisparlamentti kokoontui yhdeksänteen täysistuntoonsa Helsingissä. Juhlakonsertin lisäksi juhlittiin töiden merkeissä. Ulkosuomalaisparlamentti perustettiin 20 vuotta sitten, sen pysyvä sihteeristö, Suomi-Seura, täyttää tänä vuonna myös pyöreitä eli 90 vuotta. Satavuotias Suomi antoi sekin juhlavat puitteensa ja jopa kesän lämpöä Senaatintorilla pidettyyn yhteislauluhetkeen.

Juhlavaksi aluksi Ulkosuomalaisparlamentin pysyvän sihteeristön, Suomi-Seuran johtokunnan puheenjohtaja ja siten myös ulkosuomalaisparlamentin puhemies, professori Jarmo Virmavirta toi tilaisuuteen terveiset Naantalin Kultarannasta, jossa parlamenttidelegaatio oli juuri edellisiltana tavannut tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion. Vuoden ulkosuomalaiseksi on tänä vuonna poikkeuksellisesti valittu instituutio, Suomi-koulut, jonka edustajana Firenzen Suomi-koulun opettaja Katia Brunetto vastaanotti palkinnon rouva Haukiolta.

Niinistön tervehdyksen mukaan ulkosuomalaiset ovat maailmalla etunenässä tekemässä suomalaisuutta tunnetuksi ja levittämässä positiivista Suomi-kuvaa. Viestin keihäänkärkenä hyvin usein ovat tutut teemat, kuten esimerkiksi koulutus ja puhdas luonto.

Professori Virmavirta suitsutti puolestaan ulkosuomalaisparlamentin ainutlaatuisuutta.

- Sitä naapurimaissamme ja vähän kauempanakin katsotaan hyvänä esimerkkinä. Euroopassa ainoastaan Italiassa ja Ranskassa on ulkomailla asuvia kansalaisia jossain määrin järjestäytynyt toimiakseen kotimaassaan.

Virmavirran mukaan 20 vuoden aikana muun muassa parlamentin suojissa tehty työ on auttanut valtakunnan viranomaistoimijoita ja poliitikkoja käsittämään ulkomailla asuvien suomalaisten tarjoamat mahdollisuudet ja potentiaali.

Juhlaistunnon, joka oli kaikkiaan järjestyksessään yhdeksäs kokoontuminen, avasi eduskunnan puhemies Maria Lohela. Hänelle oli mieluisaa jakaa tuoreita ja omakohtaisia kokemuksia ulkosuomalaisista.

- Kävin helmikuussa Floridassa tutustumassa siellä asuviin suomalaisiin yhdessä kansanedustajien Tytti Tuppuraisen ja Eero Lehden kanssa. Siellä vietetty yhteinen juhlahetki kyllä jää mieleeni.

Lohela viittasi myös suomalaissiirtolaisuuden pitkään historiaan. Hän viittasi näkemäänsä kirjeeseen vuodelta 1882.

- Se oli suomalaismainarin kirje kotiin. Sen ydinsanoma oli, että kirjeen kirjoittaja "palaa kotiin heti kun voi". Näinhän ei tuolloin käynyt kovin usein vaan siirtolaisuus oli usein pysyvä elämänmuutos. Silloin selviytymistrategiana oli hyvin usein paluun odottaminen.

Lohela viittasi myös muihin tapoihin suhtautua uuteen asuinmaahan. Oli sopeuduttava, unohdettava ja uusiuduttava.

- Tietysti tuo uusiutuminen on nykyaikaa. Silloin suomalaisuus elää uuden kulttuurin kanssa rinnakkain. Sillon uudessa kodissa suomalaisuudesta muistuttaa esimerkiksi seinällä oleva porontalja, Lohela kiteytti.

Eduskunnan vinkkelistä katsottuna kirjeäänestyksen mahdollistaminen on merkittävä parannus paitsi ulkosuomalaisten mahdollisuuksiin vaikuttaa niin myös parlamentarismin oikeudenmukaisuuteen.

- Ulkomailla asuvia suomalaisia äänioikeutettuja on alle varttimiljoona. Heidän vaikutusmahdollisuutensa laimenevat koska yhteisten ehdokkaiden puuttuessa heidän äänensä pirstoutuvat eri vaalipiireihin.

Toisena parlamenttipäivänä puhunut opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen totesi, että ulkosuomalaisparlamentti ja Suomi-koulut ovat aikoinaan selkeästi syntyneet tarpeesta.

- Yhteinen tekeminen syntyy välittämisestä. Ja tämä jos mikään luo suuntaa myös yhteiselle tulevaisuudelle, jota rakennamme yhdessä. Haluamme, että Suomi on houkutteleva maa myös tulevaisuudessa.

Australian ja Tyynenmeren aluetta edustavan varapuhemiehen Risto Söderin mukaan eteenpäin päästään vain yhdessä:

- Meillä on halua vahvistaa ja edistää vanhaa kotimaatamme mutta meidän on tehtävä se Suomessa asuvien kanssa.

Pohjois-Amerikan ja Latinalaisen Amerikan varapuhemies Satu Mikkola toivottaa kirjeäänestyksen sallimisen tervetulleeksi uudistukseksi.

- Varsinkin meidän mantereillamme, jossa matkat ovat pitkiä ja siten suoraan verrannollisia äänestysinnokkuuteen. Innokkuutta muuten kyllä Suomeen ja suomalaisuuteen on esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa Finlandia Foundation National on listannut n. 200 erilaista tapahtumaa näin Suomen juhlavuonna, Satu Mikkola riemuitsi.

Finlandia Foundation Nationalin puheenjohtaja Ossi Rahkonen totesi puolestaan, että vain muutama prosentti kaikista amerikansuomalaisista on jossain määrin mukana missään suomalaistoiminnassa.

Raivaaja-säätiötä edustanut ex-varapuhemies Marita Cauthen totesi myös passikoneiden olevan tarpeellisia isolla mantereella

- Niitä tarvitaan lisää kiertämään tehokkaasti. Näin passien uusiminen sujuisi aikaisempaa vaivattomammin nyt kun se pitää tehdä henkilökohtaisesti. Ilman liikkuvaa kalustoa monille olisi ylivoimaista mennä paikan päälle konsulaatteihin, sillä matkaa voi olla tuhansia kilometrejä.

Kanadan varapuhemiestä tuurannut Niilo Saari laski, että n. 60 kanadansuomalaista järjestöä kuuluu parlamentin säännöt ratifioineiden joukkoon. 20 vuoden toiminnan aikana niitä on tullut 20 lisää.

Suomenruotsalaisia maailmalla edustava varapuhemies Barbro Allardt-Ljungren kiitti parlamentin suomista mahdollisuuksista etenkin entisiä Suomi-Seuran nokkamiehiä, jo edesmennyttä puheenjohtajaa Kalevi Sorsaa, parlamentti-idean isäksi usein luonnehdittua ex-toiminnanjohtajaa Ilkka-Christian Björklundia sekä pitkäaikaista ja vastikään eläköitynyttä Paula Seleniusta.

- Poliittisen pöhinän keskelle toivoisin kuitenkin selkeää kulttuuriohjelmaa työstettäväksi seuraavaa istuntoa varten.

Ruotsinsuomalaisia edustava varapuhemies Seija Sjöstedt oli omassa puheenvuorossa samoilla linjoilla.

- Vaikka suomen kielellä on Ruotsissa lainvoimainen asema, ei mikään mene eteenpäin ilman vapaaehtoistyötä. Siksi myös yhteistyötä Suomen ja Ruotsin välillä tarvitaan laajasti.

Suomi-Seuran toiminnanjohtajana taannoin aloittanut Tina Strandbergillä on aikaisempaa kokemusta nimenomaan parlamenttisihteerinä, joten ongelmat ja mahdollisuudet olivat hänelle ennestään tuttuja.

- Kielen ja kulttuurin ylläpitäminen ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii vaivaa ja resursseja. Olen huomannut, että tänä vuonna palkitut Suomi-koulut ovat kuin suomalainen olohuone maailmalla, niissä viihdytään. Opetushallitus onneksi tukee tätä toimintaa myöntämällä vuosittaista tukeaan.

Toiminnanjohtaja Strandbergin mukaan eduvalvonta on aina pitkä prosessi, joka syö resursseja ja voimavaroja. Digitalisaation avulla viestiminen on tullut aikaisempaa helpommaksi, nopeammaksi ja halvemmaksi.

- Silti toivon, että voimme kasvattaa resurssejamme seuraavan kymmenen vuoden aikana niin, että kymmenen vuoden kuluttua voimme jälleen kokoontua juhlimaan silloin 30-vuotiasta ulkosuomalaisparlamenttia sekä 100-vuotiasta Suomi-Seuraa, totesi toiminnanjohtaja Strandberg.

Ruotsinsuomalaisen keskusliiton puheenjohtajan Voitto Visurin mukaan ruotsinsuomalaisten asema Ruotsissa on viimeksi kuluneina vuosikymmeninä selvästi parantunut.

- Me ruotsinsuomalaiset olemme nykyisin arvostettu kansanosa.

Pysyvä istuntokaupunki Helsinki ei juhli tasavuosia, vaan on 467-vuotias.

- Tervetuloa Suomen metropoliin, toivotti iltatilaisuutta isännöinyt tuore pormestari Jan Vapaavuori. Hänen mukaansa Helsinki on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen ja kilpailee lähinnä muiden eurooppalaisten metropolien kanssa.

- Haluamme jatkuvasti luoda kaupungistamme turvallisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan.

Kaikenkaikkiaan kahden päivänä parlamentti käsitteli 70 aloitteesta muovatut 55 aloitetta ensin valiokunnissa ja sen jälkeen yleiskeskustelussa. Aloitteista sorvatut päätöslauselmat siirtyvät pysyvän sihteeristön haltuun, joka puhemiehistön kanssa vie asiaa eteenpäin Suomen poliittisten päättäjien kanssa.

Teksti ja kuvat:

Sakri Viklund

Helsinki, Suomi