Suomi Talo
All County Funeral Home and Crematory
KK Car

Amerikan Uutiset - Uutisarkisto

touko 9, 2018

Veneilypäivä Atlantin aalloilla


Kapteeni Paul ja hänen puolisonsa Jessica viettävät useita päiviä viikosta Atlantin aalloilla, sekä työn että harrastuksen merkeissä.

-Onko kaikki hyvin, kysyy kapteeni Paul ja heittää aurinkoisen hymyn meille neljälle suomalaiselle vieraalle astuttuamme 45-jalkaisen Sea Ray-veneen kannelle Fort Lauderdalen huvivenesatamassa.

-No, mikäs meillä, huusimme yhdestä suusta ja heitämme kassimme upean veneen kannelle. Paulin vaimo Jessica irroittaa köydet ja pian olemme lipumasssa kohti syvänsinisenä väikkyvää avomerta.

-Jos ette ennen ole olleet Golf-virralla, huomatte selvän värieron Karibian turkoosiin veteen verrattuna, selvitän Suomesta saapuneille vieraillemme. Vaikka olemme viettäneet lähes neljännevuosisadan näissä maisemissa ja vesillä, tuntuu yhä ihmeelliseltä että ohitsemme virtaava vahva virta lämmittää koko Pohjolan, kotimaamme mukaan lukien. 

-Virta vaihtaa paikkaa jatkuvasti, kapteeni selvittää. Aikaisemmilta venereissuilta tiedän, että  maailman parhaat kalavedet sijaitsevat juuri Golf-virran reuna-alueilla. Nytkin meillä on tarkoitus heittää siimat veteen, vaikka esimerkiksi mahtavanmakuinen dolphin (ravintolakielessä mahi-mahi) ei vielä ole uinutkaan avomereltä näille rantaa lähellä sijaitseville kalavesille.

-Mutta on siellä paljon muuta kalaa, Paul hymähtää. Jättäessämme Fort Lauderdalen satama-alueen huomiomme kiinnittyy mahtaviin matkustaristeilijöihin, jotka viikonloppuna suuntaavat Karibian turkoosinvärisille vesille.

Luksusveneen sisutus on ylellinen ja matkustajille mahdollisimman mukava.

-Tuossa on maailman suurin matkustaja-alus, Harmony of the Seas. Sen matkustajamäärä on lähes 7000 henkilöä,  Paul huomauttaa ja viittoilee kohti jättimäistä laivaa. En olisi alusta tunnistanut, mutta sen suomalaisen historian tiedän. Alusta nimittäin ei rakennettu Suomessa Pansion telakalla vaan Ranskassa, sillä Suomen valtio kieltäytyi subventoimasta aluksen rakentamista yhtä paljon kuin ranskalaiset tarjouskilpailun aikaan vuonna 2013. Kaksi aikaisempaa Oasis-sarjan alusta tehtiin Suomessa.

Avomeri aukeaa meille leppoisana keinuna, ja koko talven Floridan rannikkoa vaivanneet suuret aallot ovat nyt muisto vain. Paul suuntaa keulan kohti Miamia, jonne on tarkoitus ajaa kolmessa tunnissa uistimia veneen perässä vetäen. Pian kapteeni kaivaa kolme jättimäistä valtamerivapaa suurine keloineen esiin, ja kiinnittää vahvaan siimaan suosikkivieheensä. Vaimo Jessica on tarttunut ruoriin ja ohjaa venettä, niin ikään ammattilaisen tapaan.Kapteeni laittoi kalastusvavat kuntoon, mutta pävän saalis oli laiha. Koukut kauhoivat vain edellisen yön myrskyn levittämää merilevää ja kalat pysyivät vedessä.

-Itsellämme on 33 jalan vene, jolla lähdemme ulos merelle kun näitä töitä ei ole tarjolla, aikaisemmin televisiomainoksia tuottanut Paul selvittää. Hän toimii vaimonsa kanssa tämän veneen vuokrakipparina. Tämän hulppean luomuksen päivävuokra on 2500 dollaria, ja vene vetää kaikkiaan 12 henkeä.

-Vieraamme edustavat koko kansan kirjoa, nuorista opiskelijaryhmistä eläkeläisiin ja bisnesihmisiin, Paul selvittää. Matkan aikana Jessica on hakenut kajuutan jääkaapista vähän pikkupurtavaa, naksuja, juustoja ja hieman myöhemmin hedelmälautasen. Aurinko paistaa täydeltä terältä ja suomenvieraamme nauttivat olostaan veneen aurinkokannella veneen etuosassa.

Etelää kohti lipuessamme veden väri alkaa muuttua vihreäksi. Rantaviiva suurine asuin- ja hotellirakennuksineen siintää etäällä, ohitamme Hollywoodin ja pian North Miami Beachin.

-Miamin keskusta näkyy tuolla etuoikealla, Paul viittoilee ja sanoo, että pian siimat on nypättävä pois vedestä. Yhtään nykäisyäkään emme ole havainneet, saati sitten saaneet saalista.

-Viime yön myrsky hajoitti suuret ruskolevälautat tässä ulapalla ja nyt ”sea weed” kelluu joka puolella, tarttuen myös vieheiden koukkuihin, kapteeni selittää.

Floridan mantereen ja merenpuoleisen riutan väliin sijoittuvan "intracoastal waterwayn" rannat on rakennettu täyteen toinen toistaan upeampia kerrostaloja.

Saavumme ensi kerran Miamiin mereltä käsin. Matkustajasatama on tyhjä laivoista, jotka ovat lähteneet kyntämään kohti Karibian lukemattomia saaria.

-Meidän on kierrettävä varsinainen satama-alue kaukaa. Säännöt muuttuivat 9/11-iskun jälkeen ja viranomaiset ovat nykyisin todella tarkkoja ettei laivoja lähestytä pieneveneillä, Paul kertoo.

Vain mereltä käsin voi todeta, kuinka upeita arkkitehtuurisia luomuksia on Miamin rannoille rakennettu vuosien mittaan. Toinen toistaan mahtavamammat asuintalot ja hotellit kurottavat  kohti taivasta. Kerroksia laskiessani menen tuon tuosta sekaisin.

-Antaa olla. Lasikauppiaalla on kuitenkin ollut hyvä ajat, tuumailen rakennuksia tarkastellessani iltapäiväauringon valossa.

Matkamme jatkuu takaisin kohti Fort Lauderdalea mutta nyt Intracoastalia – suomalaisttain välivettä – pitkin. Välistä kapeakin vesiväylä paljastaa viimeistään Etelä-Floridan vaurauden. Molemmin puolin vesiväylää kohovat rakennukset ovat vertaansa vailla koko maailmassa. Ja lisää rakennetaan jatkuvasti. Silmiimme sattuu 40-50 kerroksinen kerrostalo, jossa ei näytä olevan yhtään suoraa seinää.

-Olikohan tuon piirtänyt arkkitehti selvin päin, tuumin ja lisään kerroksen aurinkorasvaa iholleni. Iltapäivän leppoisan hetken katkaisee pysähdys Hollywoodin kohdalla olevalle riutalle, jonne on kertynyt satamäärin pienveneitä parkkiin. Ihmiset näyttävät uivan ja kahlaavan vedessä. Onpa särkälle pystytetty kaksi siirrettävää kioskiakin venelijöitä varten. Only in America!

Hulppea 45-jalan Sea Ray kuljetti meidät Fort Lauderdalesta merta myöten Miamiin ja intracoastalia pitkin takaisin. Miljoonaveneen päivävuokra on noin $2500. -Only in America, totesimme.

Pulskahdamme itsekin hetkeksi veteen, joka tuntuu suolaiselta muttei kovin virvoittavalta.

-Hei, mutta mihin veneemme nyt lähti, ajattelen kun huomaan välimatkani äkkiä kasvavan kulkuvälineeseemme.Tässähän on voimakas merivirta, joka vie minua kohti avomerelle johtavaa in-let`iä. Saan työskennellä todella kovasti, jotta pääsen vastavirrassa takaisin veneelle.

Kuivaillessamme itseämme käynnistää Paul taas veneen ja matka kohti lähtösatamaamme jatkuu.

-Mitähän muuten tämmöisen veneen hinta uutena mahtaisi olla, kysäisen uteliaana kapteenilta. Itse olen aina ollut täysin ulkona venekuvioista, huolimatta siitä että nämä seudut ovat veneilylle maailman parhaat. Esimerkiksi Fort Lauderdalen venemessuilla käy keväisin 105 000 ihmistä 52 eri maasta. Näytteilleasettajia on kaikkiaan 1500. Floridan venemarkkinat ovat raha-arvoltaan noin 11,5 miljardia dollaria ja ala työllistää kaikkiaan 136 000 ihmistä.

-Tämän arvo liikkuu siinä 800 000-1 miljoonan dollarin välimaastossa, Paul heittää. Nielaisen palan pois kurkustani ja ajattelen, ettei  reissu olisi toteutunut ilman suomenystäviemme hyviä kontakteja varakkaaseen amerikkalaiseen veneenomistajaan. Hän antoi ystävälisesti veneensä kipparipariskuntineen käyttöömme koko päiväksi. Olemme puolisoni kanssa siitä kiitollisia.

Teksti ja kuvat:

Mikko Koskinen

Lake Worth, FL