Amerikan Uutiset - Uutisarkisto
New Port Richeyn suomalaisklubi täytti 70 vuotta
New Port Richeyn pieni merenrantakaupunki Meksikonlahden rannalla avaa hiljalleen silmänsä raukeaan sunnuntaiaamuun. Lukemattomat purjeveneet kaupungin pikkulaguuneissa keinuvat leppeässä tuulessa, ulapalle suuntaavien kalastusveneiden äänet kantautuvat vaimeina rannalle. Myös lenkkeilijät ja koirien ulkoiluttajat ovat nousseet jalkeille ja hyväthuomenet toivotetaan naapureille hymyssä suin. Floridalainen idylli on täydellinen.
Ei ihme, että myös amerikansuomalaiset rantautuivat rantaparatiisin maisemiin runsaat 70 vuotta sitten. He tulivat useista osavaltioista, lomalle ja eläkepäiviään viettämään. Nuoremmat jopa töihin, sillä kasvava kaupunki tarvitsi rakentajia ja sitä työtä suomensiirtolaiset ovat aina osanneet tehdä. Todisteena alueen pitkästä suomalaishistoriasta liehuu yksinäinen Suomen lippu pitkässä salossa tänäkin sunnuntaina keskustan tuntumassa sijaitsevan Delaware-kadun varrella.
-Eihän yhteen salkoon voi kahta lippua laittaa, naurahtaa talonmiehen tehtäviä hoitava Dick Duffy sinivalkovärein maalatun klubitalon pihalla. Päivä on toki erityisen juhlava alueen amerikansuomalaisille, sillä kauniina helmikuisena pyhäpäivänä The Finnish American Club of New Port Richey viettää 70-vuotispäiviään.
Klubin perustaminen liittyy kiinteästi itsenäisen Suomen historiaan. Sota kotimaassa oli juuri päättynyt, ja halu auttaa hätää kärsiviä suomalaisia – sukulaisia ja tuttuja - oli myös New Port Richeyn siirtolaisten piirissä suuri. Pieni suomalaisyhteisö kokoontui yhteen, kääri hihansa ja ryhtyi toimeen avustuspakettien lähettämiseksi Suomeen. Kotimaassa olojen hiljalleen parannuttua, avustustyö päättyi. Avustusponnistukset olivat kuitenkin saaneet alueen suomalaiset yhteen ja luoneet pysyvät kontaktiverkoston heidän keskuuteensa. Kaupunkiin päätettiin perustaa suomalainen seura, The Finnish American Club.
-En ole salaisuus, että olemme yhä täällä vain kovan työn ansiosta. Mutta me emme anna koskaan periksi, sillä meillä on sisua, totesi puheenjohtaja Ida Salmi Duffy tervehdyspuheessaan. Yhdistyksen alkuvuosina jäsenmäärä ensimmäisenä toimintavuotena oli 88. Innostus vapaaehtoistyöhön oli valtava ja lopulta heräsi ajatus yhteisen kokoontumispaikan perustamisesta. Jäsenten oman rahoituksen turvin hankittiin viisi omakotitalotonttia kaupungin pääkadun tuntumasta Delaware-kadulta. Rakennustyö tehtiin talkoilla, kuinkas muuten. Ovensa klubi avasi vuonna 1951.
Kristin Lee Ojaniemen toimittamassa video-ohjelmassa jäsenet kertovat elävästi klubin alkuajoista ja siitä yhteenkuuluvaisuuden hengestä mikä siirtolaisten välillä vallitsi. Klubi oli suomensiirtolaisille tärkeä kokoontumispaikka niin arkena kuin juhlissakin. Aluksi The Finnish-American Clubin jäseneksi hyväksyttiin vain täysin suomalaisia, mutta sittemmin sääntöjä muutettiin siten että myös osittain suomalaiset ja amerikkalaiset puolisot hyväksyttiin jäseniksi. Alkuvuosina toimintakieli oli suomi, mutta tänä päivänä vain harva jäsenistä osaa enää esivanhempiensa kieltä vaikka valtaosa noin viisikymmenpäisestä jäsenistöstä on suomea puhuneiden perustajajäsenten jälkeläisiä.
Klubirakennus on kestänyt hyvin ajan patinan. Tilavat juhlasali ja ravintolapuoli riittävät tänä päivänä hyvin jäsenistön tarpeisiin, mutta takavuosina asianlaita oli toisin. Talo kävi usein pieneksi kun siellä viettiin suomalaisyhteisön juhlia, yhteisiä ja yksityisiä. Klubi toimi häiden ja hautajaistenkin pitopaikkana, siellä vietettiin merkkipäiviä, pidettiin myyjäisiä ja pelattiin bingoa. Erityisesti ovat jääneet mieliin juhlalliset joulut ja tapahtumarikkaat vappujuhlat, joiden ohjelmistossa nähtiin mitä hauskimpia esityksiä.
- Kaikki halusivat tuolloin esiintyä juhlissamme. Erityisesti lauantait suosittuine tansseineen olivat erityisen kiireisiä, puheenjohtaja kertoo. Klubilla nähtiin myös itse tuotettuja, kirjoitettuja ja ohjattuja näytelmiä. Jäsenistöstä kasattu orkesteri useine soittimineen viihdytti juhlissa. Klubilla oli myös oma kuoro, jota johti jäsenistöön kuulunut oppikoulun musiikinopettaja.
-Kun puhumme klubistamme, emme suinkaan tarkoita tätä rakennusta. Kysymys on siitä amerikansuomalaisesta hengestä, jota se ilmentää ja joka meillä täällä on aina ollut, Ida Salmi Duffy korostaa. Hänen korostamansa ”sisu” ei ole haalentunut vuosikymmenten aikana. Edelleen klubitoimikunta kokoontuu viikottain palaveriin keskustellakseen ajankohtaisista, esimerkiksi rakennuksen huoltoon liittyvistä kysymyksistä.
-Tällä klubilla on erityisen pitkät ja kunniakkaat perinteet. Kun se perustettiin, olivat ensimmäiset Volkswagenit juuri tulleet Amerikan markkinoille ja bensiini maksoi 17 senttiä gallonalta. Tämän alueen suomalaiset siirtolaiset tekivät aikoinaan kovaa työtä kerätessään rahaa ja tavaraa lähetettäväksi juuri sodasta selvinneeseen Suomeen. Se sama ”sisu” antaa leimansa teidän työllenne myös tänä päivänä, totesi Finlandia Universityn rehtori, tohtori Philip Johnson juhlatervehdyksessään.
Teksti ja kuvat:
Mikko Koskinen
New Port Richey, FL