Amerikan Uutiset - Uutisarkisto
Matin muistoksi
-Olikohan se sattuma, että voitit Matin ensi kerran elämässäsi, kysyi ystäväni ”Kala”-Pena Virta lauantaiaamuisen golfkierroksemme jälkeen. Ei ollut. Sama tuli mieleeni kun kuulin pingisnestorimme Matti Launosen, 74, siirtyneen korkeammille pelikentille merkittävän mutta merkillisen elämän vietettyään. Pena tarkoitti kolme viikkoa sitten Suomi Talolla pelattua ”Matin 26. Pöytätennisturnausta”, jossa pelasin äärimmäisen tiukan pudotuspelin häntä vastaan ja selvisin semifnaaliin maestro Matti Launosta vastaan. Lähes 30 vuoden yrittämisen jälkeen selvisin kaikkien hämmästykseksi voittajana myös matsista Mattia vastaan.
Olen itsekin heiluttanut pingismailaa aika tavalla koulu- ja opiskeluvuosina, sekä pelannut useita nelimailaturnauksia Tampereen seudulla. Turun Sanomien joukkueessa en hävinnyt otteluakaan Turun firmasarjassa aktiivivuosieni aikana. Olin nimittäin tottunut sparraamaan pöytätenniksen nuorten SM-sarjapelaajaa, TuTon Jarmo Ljungqvistia lukioaikanani. Mutta Matti oli minulle kaatamaton kanto. Hän oli hyvä ja tarkka – erikoisine kierteineen ja nopeine reflekseineen. Rullatuolissa ja maila käteen sidottuna.
-Pelasit parempaa peliä nyt kuin koskaan aikaisemmin, tunnusti Matti tappion jälkeen.
Vaikkakin vähän pöllähtäneenä, olin itse samaa mieltä. Sitten hän pyysi, että ottaisimme yhteiskuvan tapauksen johdosta. Se kuva jäi ainoaksi, vaikka olimme pelanneet vastatusten vuodesta 1993 lähtien. Ennätysosanoton saanut Matin järjestämä 26. kisa todisti, että Floridan ”rupugolffarit” osaavat kaikki heiluttaa myös pientä pyöreää mailaa. Olikohan sattuma sekään, että tasokkain Matin järjestämä kilpailu jää hänen viimeisekseen?
Matti Launonen vammautui liikenneonnettomuudessa 19-vuotiaana kuljettaessaan suunnistusjoukkuetta kilpailuihin. Samana vuonna sai surmansa myös presidentti John F. Kennedy, mihin tapahtumaan Matti viittasi kun häneltä usein udeltiin pyörätuolissa viettämäänsä aikaa. Onnettomuus ei kuitenkaan vienyt miehen elämänhalua, päinvastoin. Joillekin lasi on puoliksi täynnä, toisille puolityhjä. Matti kuului ensin mainittuu ryhmään. Huolimatta liikunnallisista rajoitteistaan hän harrasti ja harrastusten mukana matkusti läpi elämänsä. Matti ui, yleisurheili, viisotteli ja pelasi pöytätennistä. Jopa niin, että hänet kruunattiin maailman parhaaksi pöytätennispelaajaksi Barcelonan paralympialaisissa vuonna 1992.
Matti Launonen oli myös ylpeä suomalaisuudestaan. Floridan suomalaisjuhlilla hänet nähtiin usein Suomen lippu-paitaan sonnustautuneena. Hän seurasi aktiivisti maanmiestensä menestystä eri lajeissa maailmalla, joka kävi hänelle tutuksi lähes puolivuosisataisen kilpauransa aikana.
-Matti kannusti aina muita vammaisurheilijoita suhtautumaan elämään ja matkustamiseen pelotta, kertoi allekirjoittaneelle hänen pitkäaikainen hoitajansa Ritva Kristola. Matin viimeisellä, kohtalokkaalla matkalla hän ei enää ollut mukana vaan sai suruviestin uuteen kotiinsa Kristiinankaupunkiin.
-Rest in peace, Matti!
Mikko Koskinen
Lantana, FL