Amerikan Uutiset - Uutisarkisto
Tri Robert Liimatainen: ”Fuusioenergia on tulossa”
Ylä-Michiganin niemimaan kaukaisessa kolkassa ”Kuparisaaressa” syntynyt Robert Liimatainen, 90, on päässyt elämänsä varrella tarkastelemaan maailmaa monen maan elämää diplomaatin näkökulmasta. Yhdysvaltain ulkoministeriön palveluksessa pitkän uran luoneelle toisen polven amerikansuomalaiselle kävi tutuksi etenkin lähi-itä, sillä Liimataisen asemapaikkoina olivat useiden vuosien ajan Iran ja Egypti. Myös Bronislav Titon hallitsema Jugoslavia (Belgrad), keskieurooppalainen Itävalta (Wien) sekä hänen viimeisin komennusmaansa Etelä-Korea (Seoul) avasivat hänelle ovensa.
-Elämäni parhaan vuoden vietin kuitenkin Suomessa, kemian ja ydinfysiikan tohtori kertoo hymynkare suupielessään. Hän vietti 1960-luvun alussa vuoden stipendiaattina Dipolissa, Otaniemen teknisessä korkeakoulussa perehtyen Suomen sen aikaiseen ydinvoimaosaamiseen.
-Täytyi yllättäen todeta että jo tuolloin suomalaiset olivat ydinenergiaan liittyvässä tutkimuksessaan yllättävän korkealla tasolla, Liimatainen muistelee. Samalla hän pääsi tarkastelemaan läheltä isovanhempiensa kotimaata ja tutustui suomalaisiin ja terästi kotona oppimansa suomenkielen. Erityisesti hänen mieleensä on jäänut presidentti Urho Kekkosen tapaaminen.
-Havaitsin että suomalaiset poikkeavat selvästi amerikkalaisista; he eivät juuri puhu, he ovat rehellisiä ja heillä on korkea työmoraali. Suomalaisilla on myös hyvä huumorintaju, mutta se on kuiva, Robert Liimatainen hymähtää.
Kaksi työuraa
Lake Worthin amerikansuomalaisessa lepokodissa viime vuodet asunut Robert Liimatainen kertoo työuransa jakaantuneen kahteen selkeään osioon. Ensin hän työskenteli tutkijana ja tiedemiehenä, sen jälkeen hän astui diplomaatin saappaisiin. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1984 diplomaatin tehtävistä palveltuaan kolme vuotta Etelä-Koreassa.
Vähällä Yhdysvaltain liittovaltio ei häntä kuitenkaan halunnut päästää. Oltuaan muutaman vuoden eläkkeellä Washington halusi hyödyntää Robert Liimataisen tietotaidot ydinenergiaan liittyvissä asioissa ja hänet kutsuttiin kongressin alaisen ydinenergiakomitean jäseneksi Washingtoniin (1986-1988). Hän asettui asumaan maan tuulisimpaan kaupunkiin Chicagoon, joka oli käynyt tutuksi hänelle opiskeluaikoina. Floridan lämpöön hän muutti 2014.
Robert Liimatainen seuraa luonnollisesti yhä aktiivisti valtakunnan energiapolitiikkaa ja siihen liittyvää keskustelua ilmaston lämpenemisestä. Hän kannattaa uusiutuvien luonnonvarojen – auringon ja tuulen – valjastamista energiatuotannon käyttöön. Ongelmaksi hänen mielestään saattaa muodostua niiden kapasiteetti, mikä ei ainakaan toistaiseksi riitä ihmiskunnan tarpeisiin. Fossiilisten polttoaineiden korvaajana ydinenergia on hänen mielestään paras vaihtoehto.
-Ydinenergia on puhdasta ja siitä syntyvä ydinjäte voidaan säilyttää turvallisesti. Tiedän, että Nevadan autiomaasta löytyy sellaisia alueita, joiden vakaassa kallioperässä voidaan ydinjätteet säilyttää kymmenien tuhansien vuosien ajan.. Mutta tämä ei ole tieteellinen vaan poliittinen kysymys, Robert Liimatainen naurahtaa.
Hänen mielestään paras vaihtoehto ihmiskunnalle olisi tuottaa energiaa fuusion avulla, josta ensimmäisenä ajatuksen esitti Albert Einstein. Nyt ydinenergiaa tuotetaan fission avulla, jossa atomi halkaistaan energian vapauttamiseksi. Fuusioteknologia perustuu päinvastaiseen ajatukseen: atomit yhdistetään siten, että syntyy energiaa.
-Aurinko ja sen käyttämä helium on paras esimerkki fuusioenergiasta. Uskon, että 20-30 vuoden päästä suurin osa maapallon energiasta tuotetaan fuusion avulla. Mutta sitä minä en ole enää todistamassa, Liimatainen sanoo.
Robert on urheilumies
Edelleen hyvää Suomea puhuvan Robert Liimataisen isovanhemmat tulivat Suomesta 1900-luvun alussa. Kalle-ukki oli kotoisin Kuopion kyljestä Vesannolta, isoäidin (os. Väisänen) kotipaikka oli Suomussalmi. Työpaikat löytyivät heille Michiganin yläniemimaan kaivosalueelta Kuparisaaresta, jonne oli muodostunut suuri suomalaisyhteisö. Yhä tänä päivänä alueen suurimman ”suomalaiskaupungin” Hancockin katukyltit on kirjoitettu suomeksi, ja kaupungin ainoa yliopisto on Finlandia University (ent. Suomi College).
-Oma isäni oli kiinnostunut teknisistä asioista, mutta hän oli myös liikemies. Hän pyöritti kahta bisnestä, Standard Oil-huoltoasemaa ja autokorjaamoa. Nuorukaisena olin itsekin isän apuna korjaamassa autoja, Liimatainen muistelee.
Opinnot kiinnostivat urheilullista nuorukaista ja hän kirjoittautui läheisessä Houghtonin kaupungissa sijaitsevaan Michigan Technical Universityyn opiskellakseen kemiaa ja fysiikkaa.
-Tuolloin yliopiston kirjoissa oli paljon suomalaisia. Esimerkiksi koulun kovatasoisen jääkiekkojoukkueen pelaajien sukunimet olivat lähes kaikki suomalaisia, yhä eri palloilulajeja tiivisti seuraava Robert Liimatainen kertoo. Mieluiten hän pelasi opiskeluaikanaan baseballia syöttäjän (pitcher) tontilla, mutta jääkiekkokaukalot ja koripallokentätkään eivät olleet hänelle vieraita.
Valmistuttuaan Michigan Techistä vuonna 1950 hän päätti jatkaa opintojaan Illinoisin teknillisessä yliopistossa (Illinois Institute of Technology). Hän valmistui tohtoriksi vuonna 1958 pääaineinaan kemia ja ydinfysiikka. Muutettuaan Chicagoon, hänestä tuli sekä Blachwaksin että Bullsin innokas kannattaja. Nykyisin hänen Thor-poikansa lähettää viikottain Chicagon sanomalehtien leikkeitä joukkueiden edesottamuksista. Varsinkin Lauri Markkasen menestys NBA-kentillä on ollut Robert Liimataiselle mieluisa yllätys.
-Opintojeni jälkeen sain työpaikan valtion omistamasta Argonne National Laboratorysta Chicagossa. Se kai vastannee Suomessa lähinnä VTT-keskusta, Liimatainen kertoo. Argonnessa hän perehtyi uraanin ja plutoniumin hyödyntämiseen polttoaineina ja sen käytön aiheuttamiin turvallisuusriskeihin.
-Toimin johtajana ryhmässä, joka tutki mitä tapahtuu jos ydinprosessissa uraanisydän alkaa sulaa ja joutuu kosketuksiin veden kanssa, Liimatainen kertoo. Kauhuskenaario toteutui Venäjän Tsernobylissa tapahtuneessa katastrofissa 1986.
Taksikuski tarjosi vaimoaan
Robert Liimataisen diplomaatinura Yhdysvaltojen ulkoministeriön palveluksessa alkoi vuonna 1966, jolloin hänet lähetettiin Kairoon Egyptiin.
-Muistan hyvin kun olin Kairossa Niilin varrella pidetyssä tilaisuudessa kuuntelemassa presidentti Gamal Abdel Nasserin puhetta. Valtavasta väenpaljoudesta erottui vain yksi toinen vaaleaihoinen ja kookas länsimaalainen. Kun menin tervehtimään häntä tilaisuuden päättyessä, hän puhuikin yllättäen suomea. Kävi ilmi, että hän oli Helsingin Sanomien omistaja Aatos Erkko, Liimatainen muistelee yhteiseen illalliseen ja vilkkaaseen mielipiteenvaihtoon päättynyttä tapaamistaan suomalaisen mediamogulin kanssa.
Egypti oli eksoottinen maa jo tuohon aikaan. Palatessaan asunnolleen eräänä iltana taksilla, poikamiehenä tuolloin ollut Robert Liimatainen sai mielenkiintoisen tarjouksen väsähtäneen oloiselta kuljettajalta.
-Minulla on kolme työtä ja kolme vaimoa. Se väsyttää enkä jaksa enää hoitaa kaikkia velvollisuuksiani. Kun sinulla ei ole vaimoa, voisitko ystävällisesti ottaa minulta yhden, taksikuski kysyi. No, enhän minä sitä voinut tehdä, Robert Liimatainen hymähtää. Syyskesällä 1967 käyty ”Kuuden päivän sota” katkaisi Yhdysvaltojen ja Egyptin diplomaattiset suhteet. Robert Liimatainen siirrettiin kolmeksi vuodeksi Iranin pääkaupunkiin Teheraniin.
Lepokoti saa kiitosta
-Komennukseni päättyi juuri ennen kuin lähetystöselkkaus Iranin kanssa Teheranissa alkoi. Minäkin olisin luonnollisesti ollut vankien joukossa, hän kertoo. Iranilainen yhteiskunta ja kulttuuri aukenivat hänelle vuosien 1967-70 aikana. Nyt hänellä vankka näkemys viime päivinä tapahtuneen Yhdysvaltojen ja Iranin välisen selkkauksen etenemisestä.
-Sotaa ei tule, sillä sitä iranilaiset eivät halua. Heille on tärkeätä vain päästä kostamaan kenraali Qasem Soleimanin surmaaminen ja siten säilyttää kasvonsa, Liimatainen ennustaa.
Hänen suomalaisessa lepokodissa viettämänsä vuodet ovat olleet antoisia. Thor-poika vierailee Chicagosta säännöllisin väliajoin. Hän on saanut suuren joukon ystäviä ja mikä olennaista, hän toimii asukkaiden edustajana lepokodin johtokunnassa.
-Parasta on hoito ja erinomainen, ystävällinen henkilökunta. Työnteossa noudatetaan suomalaisia periaatteita. Elämää täällä leimaa suomalainen kulttuuri päiväohjelmia ja ruokaa myöten, Robert Liimatainen kiittelee.
Teksti ja kuva:
Mikko Koskinen
Lake Worth, FL
-