Amerikan Uutiset - Uutisarkisto
Mummon kammarista: Päivä kerrallaan
Meidän, Vaarin ja minun, pitäisi olla nyt Suomessa. Pitäisi olla lastenlasten kanssa uimarannalla, höpöttelemässä vanhojen ihmisten tarinoita, tapaamassa vanhoja koulu- ja opiskelukavereita. Siis pitäisi niin...Meitä lohduttaa kovastikin se asia, että Suomessa asiat ovat paljon paremmalla mallilla kuin täällä Amerikassa ja varsinkin Floridassa. Koronatapauksia Suomessa on kourallinen ja kuolleita enää jokusia- mikä tietysti sekin on ikävä asia. Mutta miten meidän päivämme nyt kuluvatkaan, kun suunnitelmat menivät sattuneista syistä myttyyn?
Päivä alkaa aina uutisilla ja säätilan tutkailulla. Onko luvassa sadetta? Jos on, mihin aikaan päivästä. Jos aikoo ulkoilla, aamu olisi paras ajankohta, sillä lämpötila kohoaa äkkiä läkähdyttäviin lukemiin. Minä teen kävelylenkin - jos vasen polvi suostuu yhteistyöhön - vaari puolestaan pyöräilee tai ui. Ja pyöräileekin, niinkuin vanha huippu-urheilija ainakin, täyttä vauhtia! Uimassa voi käydä Lake Lytal Parkin uimalassa, siellä on koronarajoitukset voimassa, ihan asiallisesti. Aika pitää tilata; asiakasmäärää siis rajoitetaan. Ei myöskään loikoilua aurinkotuoleissa sallita, kun uimiset on uitu, sitten ulos!
Mummo harrastaa hyötyliikuntaa takapihalla: kaikenlaista kokeilua, usein tuhoon tuomittua puhaa, mutta onpahan askartelua. Viimeisin urakka, joka vähitellen toivottavasti valmistuu, on pihalaattojen pesu. Siinä saa liikuntaa kun harjanvartta heiluttaa! Takapihan kasvien ja niiden elämän seuraaminen on kiintoisaa puuhaa. Ananaksia on takapihalla tökittynä plumbago-puskien väliin siinä toivossa, että kasvaisivat. Muutama villi avokaado on myös kasvamassa. Turha on odottaa satoa, kunhan ovat koristeena...
Amerikan Uutiset, meidän eläkepäiviemme harrastus, on nyt kesälomatauolla. Lehden toimittaminen ja se rutiini, jonka se tuo tullessaan, sekin puuttuu nyt kokonaisen seitsemän viikon ajan! Postilaitoksen sääntöjen takia venyi tauko niin pitkäksi. Sehän olisi ollut mukavaa, jos se Suomen keikka olisi toteutunut, vaan mitenkäs nyt... Ainahan voi järjestellä komeroitaan ja varastojaan, onneksi Pelastusarmeija ottaa vastaan lahjoituksia.
Kauppareissuja teemme niin harvakseltaan kuin mahdollista. Tutussa kaupassa on hyvä käydä, kun tietää jo etukäteen, mistä löytää tarvitsemansa. Ei tarvitse hukata aikaa etsimiseen. Kun kauppakeikan heittää, onkin jo päivän aktiviteetit suoritettu. Harmillinen juttu on Mummon kannalta se, että tämä tautitilanne lopetti kaikenlaisen vapaaehtoistoiminnan. Olin juuri päässyt tutuksi hospiksen eli saattohoidon vapaaehtoistyön kanssa, kun tuli tämä hoitolaitosten täydellinen sulkeminen. Sulku lopetti myös sydänystävieni eli Lepokodin asukkaiden tapaamisen ja meidän lauantaiset lukupiirimme. Voi kökkö!
Kun tautitilanne hiukan helpottui eikä Lepokodilla ollut kukaan sairastunut, tapasimme muutamana lauantaina kaikin varotoimenpitein patiolla, ulkotiloissa. Kaikilla tietysti maskit päällä ja etäisyys turvallinen, mutta ilmojen lämpeneminen teki lukemisesta tosi tukalaa. Lantanan lentokentän pienkoneet lentää pöristivät päämme päältä – joskus tuntui, että pation katto lähtee mukaan! Elättelin jo toivoa päästä sisätiloihin, kun tautiluvut piirikunnassa alkoivat näyttää uhkaavaa lisääntymistä. Oli viisasta lopettaa lukeminen toistaiseksi... Iso harmi oli sekin, etteivät lapsenlapset päässeet käymään täällä, kuten suunnitelma oli ja matkatkin jo varattu, lomasuunnitelmat tehty.
Ja kuka osaa sanoa, millainen on maailma tämän jälkeen, kun täällä ei olla tästä riesasta vielä edes päästy? Miten tulevaisuudessa matkaillaan, millaisin varotoimenpitein – ja kuinka kalliilla hinnalla? Jos haluaa olla kaiken uhallakin positiivinen, voi ajatella niin, että onpa jännittävää, kun ei yhtään tiedä, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Positiivisena ihmisenä uskon vakaasti, että niin kauan kuin pysymme terveenä - ja hengissä, kaikki on mahdollista. Nyt jos koskaan on aikaa lukea, leipoa ja kokeilla uusia reseptejä. Voi ottaa työn alle jotain aikaaviepää askaretta, jonka on ajanpuutteen takia siirtänyt tuonnemmaksi. Siinä voi samalla jopa keksiä jotain ihan uutta ja ennennäkemätönta. Päivä kerrallaan, kun eilinen meni jo ja huominen, jos Luoja suo, on vasta edessä. Pysykäähän terveinä!
Pirjo-Leena Koskinen
Lake Worth, FL