Amerikan Uutiset - Uutisarkisto
Juha Mäkipää on amerikansuomalaisten harmaa eminenssi
Yksi merkittävimmistä Etelä-Floridan suomalaisyhteisön toimintaan kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana vaikuttaneista henkilöistä on diplomi-insinööri Juha Mäkipää, 84. Ajattelijana, uudistajana ja aktiivisena aloitteentekijänä tunnettu Mäkipää on työskennellyt useiden alueen suomalaisyhteisöjen hallituksissa.
-Legendaarinen New Yorkin Uutiset fuusioitiin Amerikan Uutiset-lehteen minun aloitteestani vuonna 1996. Vein NYU:n hallituksen silloisen puheenjohtajan Tyyni Kalervon lounaalle ja perustelin lehtien yhdistymisen etuja. Sain hänet vakuuttuneeksi, sillä hänen lehtensä oli jo alamäessä” Mäkipää kertoo.
Harva kuitenkaan tietää Juha Mäkipään todellista taustaa. Koronapandemian aikana monellakin työelämän jättäneellä siirtolaisella on ollut aikaa pistää elämänsä käänteet paperille, ja usein vain jälkeläistensä ja sukulaistensa luettavaksi. Amerikan Uutiset sai kuitenkin erikoisluvan julkaista lyhennelmän Juha Mäkipään tapahtumarikkaasta elämänkerrasta ”My life: a Story of Lucky Breaks”.
-Minun elämäni on koostunut erilaisista onnenpotkuista, joita minun kohdalleni sattui laskelmieni mukaan useampia”, yksityisyyttään mielellään varjeleva Juha Mäkipää kertoo. Hänen työuransa huipentui IBM:n johtajistoon Yhdysvalloissa, mutta hänen energiansa riitti myös suomalaissiirtolaisten asioiden ajamiseen. Mäkipää on toiminut muun muassa Finlandia Foundation Nationalin presidenttinä sekä New Yorkin ja Floridan yhdistysten puheenjohtajana useiden muiden luottamustehtäviensä lisäksi. Hän, jos kuka, on amerikansuomalaisten ”harmaa eminenssi”.
IBM.n palveluksessa pitkän uran tehneen Juha Mäkipään elämänkäänteistä ei puuttunut vauhtia ja eikä vaarallisia tilanteita.
-Työn ja lomienkin takia kävin yhteensä 120 maassa, ja keräsin yksistään PanAm -lentoyhtiön Frequent Traveler -maileja yli puolitoista miljoonaa. Jouduin kerran Hong Kongin satamassa kelluvan jumbojetin siiveltä uimaan maihin. Mauin saarella Hawaijilla jouduin pimeässä jalkaisin suunnistamaan lentokentän päässä olevasta viidakosta kentälle koneen sytyttyä palamaan, Mäkipää kertoo. Hänen isänsä kuoli lento-onnettomuudessa Dubaissa 1972.
Keskiluokkaiseen helsinkiläisperheeseen syntyneen Juha Mäkipään varhaisimmat lapsuusajan muistot liittyvät talvi- ja jatkosotaan. Syntymistään keskelle maan pääkaupunkia Mäkipää pitää ensimmäisenä onnenpotkuna, sillä kaupungin vilkas elämä sotienkin aikana loi mahdollisuudet menestykseen.
-Viisivuotiaana sotalapsena pääsin Tukholmaan, josssa vietimme sisareni kanssa vuoden. Opin siellä ruotsinkielen - jopa niin, että suomi unohtui joksikin aikaa. Suomeen palattuamme minut hyväksyttiin maan parhaaseen kouluun (Tölö Svenska Samskolan), koska puhuin ruotsia. Sinne oli matkaa vain kivenheitto kodistamme, Mäkipää muistelee.
Yksityiskoulussa oli oppilaita 10-15 luokkaa kohti, jo 16-vuotiaana ylioppilaaksi kirjoittanut Juha Mäkipää kertoo. Hän pyrki Helsingin Tekniseen Korkeakouluun (TKK), jonne hänet heti hyväksyttiin – koulun nuorimpana oppilaana. Koulupoikana kesälomat kuluivat erilaisissa työpaikoissa, Airamin lampputehtaalla, Krupp Ardelt GMBH, Wilhelmhaven, Saksa, ASEA Västerås, Ruotsi, Fuller Electric. Lontoo ja BBT Lightning, Pariisi. Työskentely ulkomailla oli omiaan kehittämään hänen kielitaitoaan entisestään, millä olisikin myöhemmin suuri merkitys hänen hakiessaan tietokonejätti IBM:n palvelukseen. Myös vuonna 1956 Suomea koetelleen yleislakon Juha Mäkipää katsoo onnenpotkukseen. Opiskelut Teknisessä Korkeakoulussa olivat vielä kesken, kun hän helmikuun viimeisenä päivänä havaitsi korkeakoulun ilmoitustaululla maininnan Wisconsinin yliopiston myöntämistä stipendeistä suomalaisopiskelijoille.
Lakon aikana (1.3..-18.3.1956) kuitenkin postitoimistot olivat kiinni ja hakuaika mainittiin päättyväksi 15. maaliskuuta. Mitä jos menenkin suoraan suurlähetystöön jättämään hakemukseni, pälkähti opiskelijan päähän. Hän täytti hakemuksen ja kävi jättämässä sen USAn suurlähetystön virkailijalle. Hakemuksen vastaanottanut nuori nainen totesi kuitenkin, etteivät he postita yksityisiä kirjeitä. Aikansa suostuteltuuan parhaisiinsa pukeutunut suomalaispiskelija sai tahtonsa läpi ja kirje lähti meren yli. Kuinka ollakaan, hänet hyväksyttiin ainoana hakijana Wisconsinin yliopistoon opiskelemaan!
-Se oli hieno vuosi Yhdysvalloissa. Pääaineeni oli ydinenergia ja matkalta jäi paljon muistoja. Kävin muun muassa suomalaisen kurssikaverini kanssa autolla Floridan Keysillä ja lensin viikoksi sieltä Havannan, Kuubaan. Samalla sain käsityksen Kuuban elämästä Batistan hallinnon alaisena, Juha Mäkipää muistelee.
Helsingin Tekninen Korkeakoulu, jo ennen Yleisradioa, aloitti TV-lähetykset Suomessa. Juha Mäkipää sai erilaisia tehtäviä TES TV- studiolla Helsingistä. Yhdysvaltojen kontaktien kautta sai myös hankituksi Suomeen sellaiset tv-sarjat kuin ”Naked City”, ”Wagon Train” ja ”I love Lucy”.
-Esitin myös idean uuden suomalaisen sarjan ”Piilokameran” luomisesta ja ottamisesta ohjelmaan. ”Candid camera” oli Wiconsinissa suosikkiohejlmani ja siitä tuli menestys myös Suomessa, Mäkipää kertoo.
Kesälla 1959 Juha Mäkipäätä onni potkaisi jälleen ja nyt oikein kunnolla. Vuosi ennen valmistumistaan diplomi-insinööksi hän havaitsi Helsingin Kasarminkadun toimistotalon seinällä suuret kirjaimet ”IBM”.
-Minulla ei ollut mitään käsitystä, mikä yritys se oli. Tarvitsin tietysti jälleen kesätöitä ja marssin pääovesta sisään. Kysyin vastaanotosta, pääsisinkö toimitusjohtajan puheille. Herra Grönholm ottikin minut vastaan ja yllättyi suuresti kun puhuin sujuvaa ruotsia. Kävi ilmi, että he tarvitsivat suuryritysmyyntiin ruotsinkielentaitoista edustajaa, Mäkipää muistelee.
Hänen vuosikymmeniä kestänyt uransa IBM:n palveluksessa alkoi seuraavana maanantaina. Otollisempaan aikaan ei Juha Mäkipään siirtyminen tietokonebiskenkseen olisi voinut tapahtua. IBM kasvoi 1960-luvulla valtaviin mittoihin. Hänen suurasiakkaisiinsa kuuluivat muun muassa Valmet, Rosenlew, Rauma Repola ja Outokumpu. IBMn sihteerit Helsingissä antoivat hänelle lempinimen ”IBM:n myyntitykki”, ja myyntiprovisiot kasvoivat työn edistyessä. Erään vuoden verokalenterissa Juha Mäkipää mainitaan Tampereen seitsemänneksi suurimpana palkansaajana.
Menestys jatkui myös ammattillisesti ja edessä olivat työhaasteet ulkomailla. IBM:n Euroopan päämaja etsi miestä Irlannin organisaatioon ja valinta kohdistui tehokkaaseen suomalaiseen myyntimieheen. Hän onnistui saamaan asiakaskuntaansa irlantilaisen Aer Lingus- lentoyhtiön, joka tarvitsi tietokonepohjaisen taloushallintaohjelman. Pian myös lippujen varausjärjestelmä siirrettiin IMB-tietokoneelle. Suomalaisen myyntimiehen menestys pistettiin merkille ja pian Juha Mäkipää siirrettiin nuoren perheensä IBMn Euroopan pääkonttoriiin keskellä Pariisia. Hän aloitti sukkuloinnin eri Euroopan maissa.
-Suomalaisella passilla oli helppo liikkua tuon ajan Euroopassa. Kävin myös Lähi-Idässä ja Afrikassa, joissa pääsin tapaamaan eri maiden johtajia, Juha Mäkipää kertoo. Hänet kutsuttiin Iranin shaahin Reza Pahlevin vastaanotolle, hän tapasi Libanonin ja Italian presidentit, Duad Chehabin ja Antonio Segnin. Koska IBM oli amerikkalainen yritys, ajan kanssa kävi selväksi että uran eteneminen vaati myös työjaksoa yhtiön kotimaassa, USAssa. Amerikkalainen esimies vakuutti, että komennus kestäisi vain vuoden tai pari.
Myyntimenestys jatkui myös USAssa, ja Juha Mäkipää sai ylennyksen siirtyen New Yorkissa sijainneeseen IBM:n pääkonttoriin. Tietokoneet valtasivat vauhdilla myös Kauko-Idän. Esimies pyysi suomalaista myyntitykkiä mukaansa Japaniin, josta hoidettaisiin myös Kaakkois-Aasian, Australian ja Uuden-Seelannin markkinat. Muutto keskelle Tokiota (Zendai-Zaka) sijaitsevaan puutarhalliseen taloon palvelijoineen oli kokemuksena ylellinen. Pian saatiin kontakti myös Kiinan kansantasavaltaan.
-Matkustimme tiimimme kanssa muutamaksi viikoksi Pekingiin. Projekti onnistui ja kiinalaiset alkoivat käyttää IBM-tietokoneita. Ensimmäinen asiakkaamme oli Shen Yang Blower Works. Kiinan kommunistipuoluen keskuskomitea järjesti meille banketin kauppojen kunniaksi Tiananmen-aukion varrella sijaitsevassa pääkonttorissaan, neljä vuotta kauko-Idässä asunut Mäkipää muistelee.
Paluu Yhdysvaltoihin toi mukanaan työmatkat ympäri maapallon, jotka kestivät aina vuoteen 1989.
-Yhtiö tarjosi silloin edullista eläkepakettia, joka takasi toimeentulon loppuelämäksi terveydenhoitovakuutuksineen. Olin palvellut IBM-yhtiötä jo 30 vuotta ja päätin hyväksyä tarjouksen. Olin tuolloin vasta 52-vuotias, mutta työympäristö ja –tavat olivat muuttuneet. Jälkeenpäin ajatellen päätökseni oli oikea, Juha Mäkipää toteaa. Hänen mieleensä ovat jääneet tapaamiset ja neuvottelut useiden maailman valtiojohtajien ja merkkihenkilöiden kuten uransa alussa olleen Bill Gatesin kanssa. Sittemmin hän on vieraillut puolisonsa Pirkon kanssa Valkoisessa talossa presidentti Donald Trumpin ja varapresidentti Mike Pencen luona.
-Kun mitään suuria takapakkeja ei ole elämässäni tullut, olen lopulta ollut aika onnenpekka.
Teksti:
Mikko Koskinen
Lake Worth Beach, FL
Kuva: Juha Mäkipää
Atlantis, FL