Amerikansuomalaisten sanomalehti jo vuodesta 1932 - Amerikan Uutiset

torstai 20-kesäkuu-2019

Mummo muistelee kotiäidin unelmiaan 1970-luvulla kun omat ja naapurin pojat viilettivät pitkin pihoja Pirkkalassa.

’Piilotin unelmani takaraivooni, se oli ainoa turvallinen paikka talossa. Aika ajoin otin ne esiin ja leikittelin niillä uskaltamatta paljastaa niitä kenellekään muulle, koska ne olivat hauraita ja saattaisivat mennä rikki.’

 Löysin tämän Erma Bombeckin, amerikkalaisen perheenäidin ja kirjailijan, ajatelman jo kauan sitten. Se sykähdytti, puhutteli minua niin, että muistan sen melkein sanasta sanaan ulkoa. Erma oli hyvin suosittu kolumnisti, joka ei teeskennellyt olevansa täydellinen missään suhteessa. Hänen pakinansa olivat arkirealismia ihan sananmukaisesti ja siksi varmaan niin suosittuja.

 Kun meidän pojat olivat pieniä, kouluikäisiä, tuntui juuri tuollaiselta: ei turvallista paikkaa talossa edes omille ajatuksille, paitsi yöaikaan, kun kaikki muut nukkuivat. Kun nuorimmainen oli vauva, meillä oli hänen lisäkseen 7-, 11- ja 13-vuotiaat pojat. Legoja, lelulautoja,  urheiluvälineitä ja ajoittain lemmikkieläimiäkin hamstereista alkaen oli suloisena sekamelskana huusholli täynnä. Talo näytti ajoittain anopin mukaan mustalaisleiriltä.

Kolumnisti Tapani Kaskeala kirjoittaa Suomen olevan  "maailman vähiten ahdistunut kansakunta".

”Tap, what’s wrong?” Näin kysyi minulta tyttö amerikkalaisen koulun käytävällä syyskuussa 1966. Olin uusi vaihto-oppilas koulussa. ”How come, I’m just fine?”, eli miten niin, kysyin pölmistyneenä. Eihän minua mielestäni mikään vaivannut.” ”Miksi sitten et hymyile?” selvensi uusi tuttavuuteni viattomin silmin. Keskustelusta viisastuneena päätin alkaa hymyillä enemmän. Suupieleni olivat kipeät seuraavat pari viikkoa.

 Tapahtuma auttoi minua ymmärtämään eroja suomalaisen ja amerikkalaisen kulttuurin välillä. Samanlaisen opetuksen sain vuotta myöhemmin: kun palasin Suomeen, ihmettelin, miksi ihmiset vaikuttavat niin tympeän vakavilta. Olin vuoden aikana omaksunut amerikkalaisen positiivisuutta heijastavan kehonkielen, johon kuului hymyileminen vieraille.

 YK:n laaja tutkimus nimesi hiljan Suomen maailman onnellisemmaksi maaksi. USA oli sijalla 19 ja sen sijoitus heikkeni. Tutkimus johti laajaan kommentointiin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Eiväthän suomalaiset vaikuta lainkaan onnellisilta, tuskin hymyilevätkään, totesivat monet kommentaattorit. Amerikkalaisten ihmetys varmaankin osin johtui siitä, että juuri kansalaisten onnellisuus asetettiin päämääräksi jo maan itsenäisyysjulistuksessa (”Life, liberty and pursuit of happiness”).

Kolme vuotta yhteistä taivalta kulkeneilla Rodney ja Sarai Paavolalla alkaa uusi vaihe elämässään, kun he muuttavat Etelä-Floridasta Suomeen.
Suomeen palaava fysioterapeutti Sarai Paavolan, 29, tunteikkaita läksiäisiä vietettiin St.Andrew`sin luterilaiskirkolla kaksikielisen sunnuntaijumalanpalveluksen ja kirkkoaterian merkeissä. Vancouverissa Kanadassa ja Lake Worthissa Floridassa vapaaehtoistyötä tehnyt Sarai palaa kotimaahan ristiriitaisin tuntein. Yhdysvaltojen ja Suomen yhteiskunnalliset erot ovat näyttäytyneet hänelle monilla elämänaloilla.

-Suomea ja Yhdysvaltoja ei voi suoraan verrata toisiinsa. Se mikä toimii siellä, ei toimi täällä. Ja toisinpäin, hän sanoo. Yksi viesti hänellä on kuitenkin vietävänä kotimaahan.

-Toivon, että suomalaiset nuoret ymmärtäisivät arvostaa riittävästi mahdollisuuttaan vapaaseen yliopisto-opiskeluun, Sarai Paavola kiteyttää.

huhti 1, 2019
Suomi Talo
All County Funeral Home and Crematory
KK Car