Vuonna 1913 perustetun Lake Worthin kaupungin syntyhistoria on värikäs. Kauniin ja kirkasvetisen järven tuntumassa sijainneiden suonomaisten maa-alueiden kauppa ei aluksi ottanut onnistuakseen. Pohjoisesta saapuneet kauppa- ja liikemiehet yrittivät ja epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen. Lopulta suunnitellulle kaupunkialueelle kaavoitettiin suuri määrä 25 jalkaa leveitä miniatyyritontteja varsinaisen viljelysmaan myynnin edistämiseksi. Pikkutontit olivat ilmaisia farmimaata ostaneille. Kaupankäynnin taustalta löytyivät nimet Bryant ja Greenwood , jotka ovat jääneet pysyvästi kaupungin historiaan.  

Kun Floridan osavaltio perustettiin vuonna 1845, Yhdysvaltain liittovaltio luovutti useita miljoonia eekkereitä (1 eekkeri=0.484 hehtaaria) maata uuden osavaltion omistukseen. Maa-alueet sijaitsevat pääasiassa niemimaan keskiosassa, joka oli suurelta osin veden vallassa (Everglades). Ainoa keino saada maa kaupaksi, oli kuivattaa se maanviljelyksen käyttöön. Kanavien rakentaminen aiheutti kuitenkin useita oikeudellisia toimenpiteitä ja lopulta lainmuutoksiakin.

Ensimmäinen merkittävä maanostaja oli Hamilton Disston, joka osti vuonna 1891 neljä miljoonaa eekkeriä maata ($0,25/acre) Floridan keskiosasta, läheltä nykyistä Kissimmeetä. Hän aloitti kanavan rakentamisen Okeechobee-järveltä Caloosahatchee-joelle, joka virtasi Atlantin valtamereen. Mutta vuoden 1893 talousvaikeudet pakottivat Disstonin panttaamaan maat kahden miljoonan dollarin lainan vakuudeksi. Vakuuden arvo oli tuplasti alkuperäistä kauppahintaa suurempi (1 milj.), minkä Disston oli maasta maksanut. Maanomistaja kuitenkin kuoli 1896 ja hänen perijänsä eivät olleet valmiit jatkamaan maanparannustyötä. Maat myytiin hintaan $70 000, mikä riitti peittämään yrityksen velat.

Sinnikkäästi maastaan kiinnipitävien seminole-intiaanien lyöminen asevoimin kävi Floridan osavaltiolle kalliiksi. Vuonna 1838 hallitus alkoi kuvernööri Richard K. Callin johdolla miettiä edullisempia vaihtoehtoja niemimaan asuttamiseksi.

-Ainoa vaihtoehto on pysyvien siirtokuntien perustaminen, kuvernööri ehdotti. Ehdotus aiheutti vuosia kestäneen kiivaan väittelyn siitä, kuinka  maata uudisasukkaille jaettaisiin. Vuonna 1842 hyväksyttiin lopulta laki (Armed Occupation Act), jonka mukaan uusille asukkaille annettaisiin vuoden aikana yhteensä 200 000 eekkeriä. Kuten muualla eteläisen  osavaltion alueella, myös Lake Worthissä jokainen perheenpää sai nimiinsä 160 eekkeriä maata ehdolla että raivaa alueen asuttavaan kuntoon, rakentaa tontilleen talon ja asuu siinä vähintään viisi vuotta. Asukkaan varaaman tontin tuli sijaita vähintään kahden mailin päässä lähimmästä sotilasasemasta.

Uusi laki tehosi ja noin 6500 perhettä käytti sitä hyväkseen. Lake Worthin alueelle rekisteröitiin muuttaneen 21 perhettä, mutta vuoden 1872 tilastojen mukaan yhdenkään perheen ei tiedetä jääneen paikkakunnalle. Perusajatus siitä, että uudisasukkaat puolustaisivat itseään intiaaneja vastaan, ei seminole-sotien sankarin kenraali William Jennings Worthin mukaan toteutunut. Tulokkailla ei ollut tarpeellisia aseita, joilla puolustaa itseään. Kenraali ei kuitenkaan pitänyt intiaaneja enää  uhkana. Uusi laki kuitenkin osoittautui hyödyttömäksi vuosien mittaan.

Lake Worthin alueen alkuperäisistä asukkaista, seminole intiaaneista, on säilynyt historiallisia artikkeleita ja piirroskuvia jälkipolville. 1800-luvun alkuvuosikymmeninä suuri seminole-leiri sijaitsi nykyiseen West Palm Beachiin rajoittuvan Clear Laken rannassa, vajaa kilometrin päässä Atlantin valtamerestä. Intinaanikylä paljastui marraskuun 5. päivänä 1841, kun aluetta tutkineen kapteeni R.D.A. Waden sotajoukko törmäsi yksinään Hillborough Inletillä melovaan intiaaniin. Sotilaat pakottivat intiaanin johdattamaan heidät kotikyläänsä, joka sijaitsi runsaan 20 kilometrin päässä sisämaassa. Syntyneen taistelussa Waden joukot saivat vangiksi 20 intiaania ja tappoivat kahdeksan.

Tequestalaiseen julkaisuun kirjoittanut  Louis Capron kertoo Waden kertoneen tapahtumista seuraavaa:

-Vankiemme ja heidän osoittamansa vanhan intiaanimiehen, joka osoittautui heidän Cha-chi-nimiseksi päällikökseen, avustuksella ryhdyimme tutkimaan aluetta lisää. Marssimme läpi mailien pituisen upottavien aapojen, mäntymetsien ja piikkipensaikkojen suuren puiden reunustaman suojärven rantaan. Siellä törmäsimme toiseen intiaaniyhteisöön. Yllätimme heidät ja saimme 27 uutta vankia sekä takavarikoimme kuusi kivääriä ja yhden haulikon. Tuhosimme kylän asumukset ja neljä kanoottia, kapteeni Wade raportoi.