Kun hissin ovi aukeni ja olimme vaimoni kanssa astumassa ulos, kolmannessa kerroksessa asuva äitini oli matkalaukun kanssa käytävässä odottamassa.

- Äiti, mihin olet menossa, kysyin.

- Pitää lähteä kotiin, hän sanoi topakasti.

- Mutta sinähän asut täällä, totesimme vaimoni kanssa yhdestä suusta. Meille omaisille hetki oli vaikea havaitessamme  hämmennyksen leviävän 83-vuotiaan harmaapään kasvoille. Hän oli ollut menossa lapsuudenkotiinsa Ouluun. Ymmärsimme, että hänen elämässään oli tapahtunut suuri muutos.

Äitini menehtyi Alzheimerin-tautina tunnettuun muistisairauteen 86-vuotiaana. Viimeisinä vuosina hänen tilansa heikkeni tasaisesti ja huolimatta suomalaisen yhteiskunnan tarjoamista ensiluokkaisista hoitopalveluista, mitään ei ollut tehtävissä. Nykylääketiede ei osaa vielä parantaa Alzheimerin tautia, vaikka viime aikoina onkin saapunut rohkaisevia tietoja uusista lääkkeistä, joiden on testeissä havaittu hidastavan taudin kulkua merkittävästi.

Tuoreen geenitutkimuksen mukaan me suomalaiset emme ole osa mitään toista kansallisuutta. Me emme ole mongoleja, baltteja tai keskieurooppalaisia. Meissä ei virtaa ruotsalaista, saksalaista, italialaista tai venäläistä verta. Me olemme aivan oma rotumme – kansa, joka on selvinnyt maailman myllerryksessä jo vuosituhansia oman onnensa turvin. Amerikassa suomalaisia on asunut aina 1640-luvulta lähtien, jolloin ensimmäiset siirtolaiset saapuivat Delaware-joen varteen ruotsalaisten maahanmuuttajien kanssa.

Kymmenen vuoden välein tehtävän väestönlaskennan (Census 2010) mukaan amerikansuomalaisia on Yhdysvalloissa oli 649 000, mikä on 0,2 prosenttia koko maan väestöstä. Yhdysvaltojen kehitykseen maailman johtavaksi valtioksi suomalaisilla on ollut yllättävänkin suuri merkitys. Yksi perustuslain allekirjoittajista – John Morton (Jussi Marttinen) – oli suomalaista sukua. Yhdysvaltain vaaliennustejärjestelmän kehittäjä oli puolestaan toisen polven amerikansuomalainen poliitikko ja toimittaja Emil Hurja (1892-1953). Hänen luomaansa järjestelmään perustuvat vaaliennusteet tämän päivänkin presidentinvaalitaistelussa..  

Kun saapuu Minnesotan Bemidjiin Salolampi-nimiseen Suomi-kouluun, voi todeta tulleensa keskelle mitä kauneinta Suomi-idylliä. Siniristilippu nousee aamulla Finlandian säestämänä ja illalla lipun laskiessa kaikuu Maamme-laulu kymmenistä suista. Maan tavan mukaan yksi sinivalkoisista lipuista liehuu salossa yötä päivää. Näissä puitteissa opiskellaan kaikkea mahdollista Suomesta, mukaansatempaavalla tavalla.

Kun lippu liehuu, koivut suhisevat kesätuulessa ja taivaskin poutapilvineen toistaa  Suomen lipun värejä, puuttuvat vain kansallispukuiset tanhuajat, että vaikutelma Suomesta olisi täydellinen. Paneutuminen aiheeseen on todella ihailtavaa, sillä monella kielikoululaisella suomalaisuus on jo jopa viiden polven takana. Mutta se ei intoa hidasta. Kaikilla on suomalaiset etunimet käytössä, kännykät ja tabletit on takavarikoitu koko leirin ajaksi, eikä englanninkielisen kirjallisuuden lukeminen ole suotavaa. Nyt opiskellaan suomen kieltä!